Omistusoikeus – nimiperiaate ja hankintahetken tarkoitus
Asianajotoimisto Solve avusti Kantajaa hovioikeudessa riita-asiassa, jossa oli kyse osakkeiden omistuksesta kuolinpesässä. Solve vaati Kantajan puolesta, että käräjäoikeuden tuomio ja pesänjakajan osaratkaisu puheena olevien asunto-osakeyhtiön osakkeiden omistuksesta kumotaan ja huoneiston omistusoikeus vahvistetaan olleen perittävällä ja kuuluvan siten kuolinpesään.
Kantajan näkemyksen mukaan pesänjakajan osaratkaisu ja käräjäoikeuden tuomio olivat virheellisiä, sillä perittävällä oli huoneiston omistusoikeus. Perittävä oli ostanut huoneiston 1.9.1997 ja maksanut siitä käsirahan, kauppasumman ja varainsiirtoveron Aktian pankkitililtä. Osakekirjaan oli tehty siirtomerkintä perittävälle, ja hänet oli merkitty yhtiön osakeluetteloon. Asiassa oli riidatonta, että lahja- tai kauppakirjaa kenellekään muulle henkilölle ei tämän jälkeen ollut tehty.
Hovioikeus katsoi, että osakkeet kuuluvat kuolinpesän omaisuuteen. Ratkaisu perustui nimiperiaatteen soveltamiseen, jonka mukaan omaisuuden omistajana pidetään sitä, joka on saannon perusteella saanut omaisuuden nimiinsä. Hovioikeus vahvisti oikeuskäytännön linjauksen, että omaisuuden hankintahetken mukainen tarkoitus on merkitsevintä omistajuuden määrittämisessä. Oikeuskäytännössä korkein oikeus on nimiperiaatteesta poikkeamisen edellytyksiä harkitessaan antanut merkitystä muun muassa rahoitukselle, panostukselle omaisuuteen ja käyttötarkoitukselle. Kaikki mainitut seikat ovat nimikirjauksen tavoin todistustosiseikkoja, joista mikään ei yksin osoita omaisuuden omistajaa vaan kyse on kokonaisarvioinnista.
Hovioikeus totesi, että Vastaajan omistusoikeutta puolsi se, että perittävä oli pitänyt huoneistoa Vastaajan omaisuutena ja että Vastaaja oli maksanut huoneiston kuluja. Lisäksi huoneisto oli merkitty Vastaajan omistukseksi veroilmoituksissa ja tiettyinä aikoina myös osakeluetteloissa. Vastaaja ei kuitenkaan ollut näyttänyt, että osakehuoneiston kauppahinta olisi maksettu hänen tililtään. Hovioikeuden mukaan huoneiston katsottiin kuitenkin kuuluvan perittävän omaisuuteen, koska perittävä oli ostanut huoneiston, maksanut kauppahinnan ja varainsiirtoveron omalta tililtään sekä tehnyt siirtomerkinnän osakekirjaan. Lisäksi perittävä oli merkitty osakeluetteloon huoneiston omistajaksi.