Uuteen seikkaan vetoaminen oikeudenkäynnissä ja prekluusio

Uuteen seikkaan vetoaminen ja prekluusio ovat oikeudenkäyntimenettelyssä keskeisiä sääntelykysymyksiä, joilla voi olla ratkaiseva merkitys riita-asian lopputulokselle. Ennakkopäätöksessä KKO 2017:10 Korkein oikeus linjasi, missä tilanteissa uuteen seikkaan voidaan vedota hovioikeuskäsittelyssä ja miten prekluusio vaikuttaa muutoksenhakuun. Tämä artikkeli käsittelee kyseisen ratkaisun sisältöä ja merkitystä oikeudenkäymiskaaren säännösten tulkinnassa sekä sen vaikutuksia erityisesti kiinteistökauppariidoissa.

Uuteen seikkaan vetoaminen ja sen edellytykset

Uuteen seikkaan vetoaminen tarkoittaa uuden todistusaineiston tai perusteen esittämistä, jota ei ole käsitelty oikeudenkäynnin aikaisemmassa vaiheessa. Oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 § mukaan kannetta ei saa muuttaa oikeudenkäynnin aikana, ellei kyseessä ole uusi seikka, joka on tullut ilmi vasta oikeudenkäynnin kuluessa. KKO 2017:10 -tapauksessa ostaja (A) esitti hovioikeuskäsittelyssä uuden todistuksen, joka liittyi kiinteistössä havaittuun kosteusvaurioon. Kysymys oli siitä, oliko uusi todiste osa alkuperäistä vaatimusta vai laajensiko se kannetta käräjäoikeuskäsittelyssä esitettyyn nähden.

Korkein oikeus totesi, ettei uusi kosteusvaurio muuttanut alkuperäistä kannetta toiseksi, sillä kyse oli edelleen ostajan alkuperäisestä hinnanalennusvaatimuksesta. Ostaja ei ollut voinut tietää kyseisestä virheestä aikaisemmin, joten hänellä oli oikeus vedota siihen hovioikeudessa. Tämä tulkinta korostaa uuteen seikkaan vetoamisen mahdollisuutta, mikäli kyseessä on alkuperäistä vaatimusta tukeva seikka, joka ei muuta asian oikeudellista perustaa.

Prekluusio ja sen soveltaminen

Prekluusio eli oikeuden menetys vedota uusiin seikkoihin tai todisteisiin on merkittävä periaate muutoksenhakumenettelyssä. Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 17 § mukaan valittaja ei saa hovioikeudessa vedota uusiin seikkoihin tai todisteisiin, ellei voi osoittaa, ettei hänellä ollut mahdollisuutta esittää niitä käräjäoikeudessa tai että hänellä oli pätevä syy olla niin tekemättä. Prekluusiota sovelletaan myös vastapuoleen, mikäli hän esittää vastauksen yhteydessä uusia todisteita.

Tapauksessa KKO 2017:10 Korkein oikeus katsoi, ettei prekluusiota ollut syytä soveltaa, koska ostaja ei ollut voinut havaita uutta virhettä aikaisemmin. Ostaja sai näin ollen esittää uuden todistusaineiston hovioikeudessa tukemaan alkuperäistä vaatimustaan hinnanalennuksesta. Lisäksi vastapuolella oli oikeus esittää vastatodistelua tämän uuden seikan osalta. Tämä korostaa oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuden merkitystä prekluusiosääntelyn tulkinnassa, erityisesti silloin, kun uusi seikka liittyy alkuperäiseen kanteen perusteeseen.

Korkein oikeus katsoi, että hovioikeuden olisi tullut toimittaa pääkäsittely, jossa olisi käsitelty sekä alkuperäiset todisteet että uusi kosteusvaurioihin liittyvä todistelu. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 § mukaan pääkäsittely voidaan jättää toimittamatta vain, jos se on selvästi tarpeetonta, eikä asiassa ole otettava vastaan suullista todistelua. KKO katsoi, että hovioikeuden kapeampi näyttöpohja merkitsi, että pääkäsittelyn järjestäminen olisi ollut tarpeen oikeudenmukaisen lopputuloksen varmistamiseksi.

Pääkäsittelyssä olisi tullut arvioida kokonaisuudessaan hinnanalennusvaatimuksen perusteet, mukaan lukien uusi kosteusvaurio. Ratkaisu korostaa pääkäsittelyn toimittamisen tärkeyttä erityisesti silloin, kun hovioikeuskäsittelyssä ilmenee uusia seikkoja, joilla voi olla vaikutusta tuomion lopputulokseen.

KKO 2017:10 -ratkaisun vaikutukset kiinteistökauppoihin ja oikeudenkäyntimenettelyyn

Tapaus KKO 2017:10 korostaa, että uuteen seikkaan vetoaminen on sallittua, jos se liittyy alkuperäiseen vaatimukseen, eikä ole aiemmin ollut esitettävissä. Tämä antaa osapuolille oikeussuojakeinon, mikäli uusia, alkuperäistä kantaa tukevia seikkoja ilmenee vasta oikeusprosessin aikana. Kiinteistökaupan yhteydessä tämä tarkoittaa sitä, että ostaja voi esittää uusia todistuksia myöhemmin ilmenneistä virheistä, mikäli nämä virheet eivät muuta alkuperäistä vaatimusta toiseksi.

Oikeudenkäyntimenettelyn kannalta KKO:n ratkaisu selkeyttää prekluusion tulkintaa: prekluusiota ei tule soveltaa rajoittavasti, jos uutta seikkaa ei ole ollut mahdollista esittää aiemmin ja jos se liittyy alkuperäiseen vaatimukseen. Lisäksi ratkaisun perusteella voidaan todeta, että pääkäsittelyn toimittaminen hovioikeudessa on välttämätöntä, jos asian ratkaisu perustuu laajaan näyttökysymykseen, jota käräjäoikeus on käsitellyt perusteellisemmin kuin hovioikeus.

Yhteenveto

Ennakkoratkaisu KKO 2017:10 vahvistaa, että uuteen seikkaan vetoaminen oikeudenkäynnissä on sallittua, jos kyseessä on alkuperäistä vaatimusta tukeva seikka, joka ei ole ollut aikaisemmin tiedossa. Tällöin prekluusiosääntöjä ei sovelleta rajoittavasti, vaan osapuolelle annetaan mahdollisuus esittää uusi todiste oikeudenmukaisen käsittelyn varmistamiseksi. Lisäksi hovioikeuden velvollisuus toimittaa pääkäsittely korostuu, jos asiassa on otettava vastaan uutta todistelua.

Ratkaisu on merkittävä erityisesti kiinteistökauppariidoissa, joissa voi myöhemmin ilmetä virheitä, jotka vaikuttavat olennaisesti alkuperäisen kaupan ehtoihin ja vaatimuksiin. Tämä ennakkopäätös vahvistaa myös osapuolten oikeusturvaa oikeudenkäynnissä ja selkeyttää prekluusion sekä pääkäsittelyn tarpeellisuuden tulkintaa hovioikeuskäsittelyissä.